Kuvaohjelmalaki, johon ikärajat perustuvat on luonteeltaan lastensuojelulaki. Sen tarkoitus on suojella lapsia elokuvien mahdollisilta haitallisilta vaikutuksilta.

Lapsen kyky ymmärtää ja tulkita mediaa on riippuvainen sekä emotionaalisista että kognitiivisista taidoista, jotka kehittyvät iän myötä. Niissä voi olla suuriakin yksilöllisiä eroja, joten haitallisuusarviointien perusteena käytetään ns. “normikehitystä”.

Faktan ja fiktion erottelukyky on perusedellytys sille, että voi ottaa etäisyyttä liian pelottaviin mediasisältöihin. Se kehittyy alle kouluikäisillä lapsilla vähitellen.

Ala-asteikäisillä on jo enemmän kykyä arvioida ja kyseenalaistaa erilaisia mediasisältöjä, eritellä esimerkiksi syy- ja seuraussuhteita ja arvioida sitä, mikä on oikein ja väärin.

Nuoruusikää lähestyttäessä korostuu tarve saada voimakkaita tunnekokemuksia ja jännitystä, mutta oman sietokyvyn rajat yliarvioidaan helposti. Erilaisia mediasankareita ihaillaan ja käytetään myös oman identiteetin rakennuspalikoina.